Vaikkakin olen äärimmäisen saamatonntässä ollut tekstien kirjoittamisessa, niin en minä ihan saamaton sentään ole ollut... Lisää maistiasia keväältä tässä...

Ensimmäisen parvekkeen ensimmäiset kukkaset.

Lasten kanssa askartelua töissä.

Minegraft Steve töissä askarreltuna.

Ihanien ystävien kanssa vietimme tyttöjen iltaa... kreisibailaamiset jäi väliin, mutta tapakset yhteistyönä olivat suussa sulavia herkkuja. Kiitos kaikille mukana olleille.

Ja niin on taas aikaa kulunut ja kaikkea tapahtunut...
On järjestetty isäni 60-vuotis synttäreitä ja pursiseuramme kaudenavajaisia... seuraavassa niistä hieman kuveja ihan vainnihailtavaksi :)

Tässä yhdistetty isän synttärikakku ja äitienpäivä kakku, osuivat siis samalle päivälle, joten meni vähän niinkun kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Pursiseuran juhlissa teemana Espanja, tässä siis paella.

Salaattipöydän antimia samoissa juhlissa.

Pääsiäistä...

Eilen vietettiin ihana päivä ystävien luona brunssilla... Nämä kaksi olivat sitten vääntäneet niin mahtavat pöperöt että huhhuh! Kaikki oli ihan taivaallisen hyvää!
Keskustelun lomassa puheeksi tuli omasta päästä kehittelemäni piirakka, johon yksi heppu oli tykästynyt, mutta resepti unohtunut. Sanoin että täältä mun blogista se löytyy, mutta eihän se täällä ollutkaan, paitsi nyt.


PESTO-PARMANKINKKU-MOZZARELLA
PIIRAKKA


Valmis piirakkapohja on tähän ihan loistava, ellet sitten halua sotkea koko keittiötä, niin sit voit ihan vapaasti tehdä minkälaisen pohjan haluat.


pinnalle:
reilusti vihreetä pestoo kunnolla leviteltynä
1-2pakettia ilmakuivattua kinkkua, jotka sitten rutistelet ruusukkeiks ympäri pohjaa
punasia ja keltasia miniluumutomaatteja halkastuna ja sinne tänne ripoteltuna
2pss helmimozzarellaa edelleen rennolla otteella ripoteltuna


Heitä piirakka uuniin, paista pakkauksen ohjeen mukaan tai kunnes näyttää hyvältä. Kun se on valmis, voit ripotella päälle basilikaa tai rucolaa tai sit et mitään... Anna kuitenkin levätä hetki ennen nauttimista.

Kun aikaa mennyt on...

On todella vierähtänyt aikaa edellisistä kirjoituksista... Pahoitteluni siitä. Kaikkea on sattunut ja tapahtunut tuossa ajassa, kuten se että muutettiin vihdoin vähän isompaan asuntoon. Nyt istun maanantain kunniasi olusella ystävän kanssa, joten jatkoa tulee joskus myöhemmin.

Illallista arkiseen yksinoloon, kun mies on töissä

Miehen iltavuoroviikot aiheuttaa sen, et saan tehdä ruokaa ihan vaan itelleni... Toisaalta pääsen kuvaileen annoksia ja kokeileen ihan hassuja yhdistelmiä.

Tänään syntyi jääkaapintyhjennys pastasalaatti... Kylkeen tein muutaman mozzarella-leivän.

Salaattiin siis laitoin:

puolikkaan purjon

kaks paprikaa, mulla löytyi punanen ja vihreä

puoli pakettia napolitn salaattimiksiä pienemmäks revittynä

kaks pakettia salaattijuusto snack aurinkokuivattutomaatti

pikkusen vajaa puoli pussia tricolori perhospastaa basilikaoliiviöljyssä ja ruususuolassa keitettynä j viileellä vedellä jäähdytettynä

pikkusen basilikaöljyä ja limepippuria sekaan

totaalinen sekotus ja sen aikaa annoin maustua, et väkräsin mozzarella leivät, jotka taas on niiiiin helpot. Puolikas patonki halkaistuna, päälle vihreää pestoa, limittäin mozzarellan ja tomaatin siivuja ja lopuks myllystä mustapippuria, sit uuniin 200 asteeseen, kunnes juusto näyttää sopivan sulalta. Ei kun syömään!

Nyt tuli niin herkku ihan vahingossa et pakko laittaa ohje tänne. Ikävä kyllä kuvaa en voi laittaa, kun kamera ei ollu käsillä ja nälkä oli kauhea.

No tässä ohjeistus:

1 keskikokoinen sipuli silputtuna
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
loraus valkosipulioliiviöljyä
3 broilerin maustamatonta rintafileetä paloiteltuna
1 punainen paprika
n. puoli litraa pakasteessa olleita kantarelleja
valkopippuria
timjamia
ruususuolaa
kolmen juuston kermaa

Kuullottelin sipulit öljyssä pannulla, lisäsin broitsut ja paistelin niitä sen aikaa, kun pilkoin kantarellit ja paprikan. Hennon värin saatuaan lisäsin paprikan ja sienet pannulle ja pyörittelin kohtuu pitkän tovin niitä, kunnes nesteet oli vähentyny reilusti. Sitten pannulle mausteet ja kerma, levy kakkoselle ja annoin muhia välillä sekotellen yli puoli tuntia, eli juuri niin kauan kun ohran keittäminen kesti.
Lisukkeeks sopii varmasti riisi tai vaikka peruna, mut ohraa oli jääny kaapin perälle, joten käytin sen pois.

Kandee kokeilla. Oli hyvää...

Nyt mä oon sitten lopullisesti tärähtäny. Menin ja listauduin twitteriin... Häiriintynyttä!

Tarviikin tässä lisäks vähän hehkuttaa... Oltiin eilen Ristorante Comossa syömässä ja minä, joka en ikinä syö alkuruokaa, tilasin oikeen kolmen lajin sellaisen. Ensimmäinen sisälsi grillattuja jättikatkarapuja, jotka ui oliiviöljyssä, seuraava sisälsi mozzarella di buffalaa, basilikan lehtiä, mustapippuria ja oliiviöljyä reippaalla kädellä ja viimeinen sitten oli se suuri syy miksi tätä alku ruokaa halusin. En ikinä koskaan milloinkaan ole maistanut kampasimpukkaa, vaikka sitä joka paikassa hehkutetaan ja höpötetään, eipä taida olla yhtään kokkiohjelmaa, jossa sitä ei olisi valmistettu. No siinä se sitten oli rucolan lehtien päällä kaameassa määrässä oliiviöljyä ja pinta selvästi liikaa paistuneena. Leikkasin palan ja työnsin suuhuni... Ei maistunu miltään, paitsi siltä hemmetin oliiviöljyltä, rucolalta ja palaneelta. Pah ja tän perään ihmiset huokailee... Sanon vaan et voihan vattu!!!
No pääruoka olikin sitten jotain ihan muuta. Järkyttävän hyvää paistettua kuhaa loistavasti tehdyn sopivasti aldenten risoton kera. Lautasella oli mun hieman karsastamia kapriksia, mutta uskokaa tai älkää minäpä söin nekin. Oli kyllä yks ehdottomasti parhaita ravintola-annoksia meikäläisen mittapuulla. Suosittelen siis lämmöllä Comoa ihan jokaiselle italialaisen ruuan ystävälle, joka Tampereelle asti vaivautuu tulemaan.